Puuvillatehtaan kilpailija

 

Puuvillatehdas-trilogian kolmonen saapui kirjastosta luettavaksi juuri ennen joulua. Ann-Christin Antell ujuttaa historiaa ja faktoja sujuvasti tarinan sekaan, ne eivät tunnu päälleliimatuilta (niin kuin ensimmäisessä Puuvillatehtaassa, mielestäni...). Kakkososaa pidän edelleen parhaana. Se johtunee lähinnä päähenkilö-Martasta, joka oli minusta uskottavampi ja samaistuttavampi hahmo kuin ensimmäisen osan Jenny tai viimeisen Paula. 

Lopun "kaikille rakkautta" -ratkaisu oli minusta hiukan tarpeeton tai ainakin Martta olisi voinut löytää jonkun ihan uuden miehen esimerkiksi kirjastomaailmasta, mutta onni naisille suotakoon - kaikki he sen taisivat ansaita - niin kai me kaikki.

Operaatio Napakettu

Kettu-sarjan kolmas kirja - samaa tasoa kuin edellisetkin. Tapahtumat osin mielenkiintoisella tavalla ehkä jopa mahdollisia, kuten Venäjän suorittama Huippuvuorten valtaus, osin taas täysin uskomattomia tai hölmöjä. Ihmiskuvaus on aika keskenkertaista, minkä vuoksi hahmoihin ei kiinny eikä heidän puolestaan jännitä. Riina on päähenkilönä enemmänkin ärsyttävä kuin samaistuttava. Silti arvosanaksi voisi antaa vaikka "ei hassumpi".