Punkkari ja mediapomo

 

Alma Median johtajistoon kuuluneen ja sieltä eläköityneen Kari Kivelän muistelmakirja on hieman hajanainen, mutta viihdyttävä kokonaisuus. Kivelä on ollut monessa mukana, joten hän pystyy ampumaan nuolia moneen suuntaan ja kertomaan useampienkin poliittisten "skandaalien" tai henkilöiden taustoista uutta tietoa. Nimiä ja tapauksia pudotellaan hegästyttävään tahtiin, joka jättää analyysin osin melko kevyeksi - toisaalta samalla helppolukuiseksi.

Minusta oli kiinnostavaa, miten poliitikkojen julkisuuskuva ei - lehdistöstä huolimatta - aina suuremmin vastaa todellisuutta. Esimerkiksi asiapoliitikkona profiloitunut "harmaa" Matti Vanhanen taitaa todellisuudessa olla aikamoinen puliveivari ja oman edun tavoittelija. Hänen suhteensa naisiin vaikuttaa olleen myös vähintään omituinen, ja tulihan siitä lunta tupaankin.

Tyhmästi tehty

 

Kirjan takakannesta: "Henkeäsalpaava tarina tyttöjen ystävyydestä, polttavasta rakkaudesta ja keinoja kaihtamattomasta oman edun tavoittelusta. Sen kesän piti olla paras kaikista… Piti tehdä kaikenlaista hullua mutta ei sentään mitään näin tyhmää."

Tyhmästi tehty on Young Adult -genreä eli tarkoitettu, teini-ikäisille tai nuorille aikuisille. En olelukenut tämän genren kirjoja kovinkaan montaa (koko genre-ajatus lienee melko uusi, aikaisemmin ei taidettu tyypitellä kirjallisuutta näin paljon tai näin selkeästi tähdätty johonkin tiettyyn ikäryhmään), niinpä en ole kovin hyvä arvioimaan, millainen genrensä edustaja kirja on. Pidän sitä kuitenki melko synkkänä. Pääosan tytöt Josefiina, Iris ja Elsa ovat kaikki käytännössä täysin moraalittomia. Vaikka he ovat (olevinaan) ystäviä, heistä ei ole toisilleen tukea tai lohtua - päinvastoin. He kaikki ihastuvat samaan poikaan, jossa ei minun mielestäni ole mitään hastumisen arvoista. Ihastus muuttuu pakkomielteeksi, jolla on tappavat seuraukset.

Pidän Heidi Silvanin tavasta kirjoittaa. Tarina piti jännityksessä, vaikka tiesi jonkun tytöistö kuolevan. Moraalittomuus teki tytöistä teinikarikatyyrejä, mutta tunnistettavia sellaisia.On myös mielenkiintoista, miten kolmen tytön porukassa yksi jää aina jotenkin huonommaksi, ylimääräiseksi pyöräksi vaunussa.

Blanka, Itämeren tytär

 

Sujuvaja hyvin kirjoitettu, kiinnostava romaani 1600-luvun maailmasta. Blanka on kotoisin Tallinnasta tai siis Räävelistä. Hän päätyy naimisiin lyypekkiläisen hansakauppiaan kanssa, mutta matka Lyypekkiin ei suju suunnitelmisen mukaan, vaan merirosvot ryöstävät kauppalaivan tavaroineen ja siinä sivussa myös Blankan piikoineen. Aikanaan he pääsevät, sattuman, onnen ja tanskalaisen palkkamiekan Erik Tornin avulla perille. Seuraavassa osassa kerrottaneen enemmän Balnakna elämästä kauppiaan rouvana Lyypekissä, ja eiköhän Erik Tornkin edelleen kuvioissa ole.

Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia, eivätkä liian yksipuolisia tai tylsiä. Historia soljuu itse tarinassa, valinnoissa, joita henkilöt tekevät, sitä ei päälleliimata tai sorruta luennointiin. Vaikka kyseessä on historiallinen romantiikka, tarina ei möskään ole mitenkaan liian sokerinen. Minusta tämän olisi voinut määritellä ihan vaan historialliseksi romaaniksi, mutta ilmeisesti niitä kirjoitti Waltari, ja naisten osa on kirjoittaa romantiikkaa.

Älä etsi onnea - epätyypillisiä elämänohjeita nykyihmiselle

 

Elämäntaito-opas (kai), eikä ihan huonokaan. Pitäisi ehkä lainata se uudelleen, sillä jotenkin ednjaksanut keskittyä. Ehkä asiat myös olivat osin liian itsestäänselviä. Summa summarum: älä yritä liikaa, mutta jonkun verran kuitenkin. Kohtuus ja muut ihmiset tekevät onnelliseksi, ei raha tai valta. Mutta ei niistä nyt ihan hiattaakaan ole.