Björn Wahlroos on ahkera, suorasanainen ja analyyttinen kirjoittaja. Analyysi Suomen talouden ongelmista oli minusta johdonmukainen, ja ratkaisuyrityksiäkin Wahlroos yritti tarjota. Suomen taloushistoriaa käsiteltiin erityisesti Nokian ja idänkaupan kannalta. Taustoitus siitä, mistä tämänhetkiseen tilanteeseen on tultu, oli perusteltu ja selkeä. Olen samaa mieltä ainakin siitä, että liikaan sääntelyyn ja liian kovaan verotukseen tapetaan ihmisten yritteliäisyys, ja ilman sitä mikään maa ei vaurastu.
On mielenkiintoista, että suomalaisille tuntuu olevan tärkeämpää, ettei naapuri vaurastu kuin se, että itse olisi mahdollisuus vaurastua. Suomen maltilliset tuloerot pitävät yhteiskunnan rauhallisenaja vakaana, ja se on tietysti hyvä asia, mutta on silti melkein pakko olla Wahlroosin kanssa samaa mieltä siitä, että vaurauden kasvu, vaikka se tarkoittaisi myös tuloeroejn kasvua, tekee silti koko yhteiskuntaa vauraammaksi.
Wahlroos päätyy kannattamaan jonkinlaista perustuloa, ja se mnustakin tuntuisi järkevältä. Sosiaaliturvan pitäisi olla niin matala, että kaikki työnteko on houkuttelevaa ja siitä jää jotain käteen. Sosiaaliturvan vastikkeellisuudesta Wahlroos ei niinkään kirjoita, mutta sitäkin sen pitäisi minun mielestäni tuon perustulon jälkeen olla.
Perintö- ja lahjaveron poistaminen, kuten Ruotsissa on jo tehty, on ollut pitkään Wahlroosin agendalla. Siitä olen ollut eri mieltä, mutta alan pikkuhiljaa kallistua Wahlroosin kannalle. Tulon verottaminen on oikeudenmukaisempaa kuin varallisuuden. Jos perinnöstä maksaisi pääomatuloveroa vasta jotain myydessään, saattaisivat erilaiset "kesämökkiperinnöt" helpottua samoin kuin yhteiskunnan vaurastumisen kannalta tärkeämmät yritysten sukupolvenvaihdoksetkin.
Kiinnostava ja ajatuksia herättävä kirja, vahva suositus!
