Puuvillatehtaan varjossa

 

Turkulaisen kirjastonhoitajan, Ann-Christin Antellin, ensimmäinen romaani on ollut menestys, sillä sitä on myyty jo yli 15 000 kappaletta. Kirjaan oli noin 900 varausta siinä vaiheessa, kun tein oman varaukseni joskus syksyllä. Puuvillatehdas-sarjasta on tulossa trilogia. Tein toiseen osaan varauksen heti tämän ensimmäisen luettuani - olen nyt jonossa numerolla 1464. 

Antellia voisi pitää uutena Kaari Utriona. Juonenkuljetus, omapäinen ja itsenäinen naispäähenkilö sekä yleisemmin historiallisen kontekstin käsittely tarinan taustslla on hieman samantapaista. Päähenkilö-Jenny on papinleski. Hän on sanut käydä koulua, on aktiivinen turkulaisissa seurapiireissä, lukee paljon ja seuraa aikaansa. Teksti on sujuvaa ja helppolukuista, mutta hieman maneerista - kirja alkaa, kun Jenny käy miehensä ja kuolleena syntyneen lapsensa haudalla, miettiin menneitä ja "ravistaa raskasmielisyyden pois". 

Kirjassa kerrotaan esimerkiksi Koroistenniemen kaivausten aloittamisesta, työläisten oloista ja niiden parantamisesta ja rouvienyhdistyksestä. Jenny on kaikissa niissä aktivinen, mutta silti minulle jäi sellainen olo, että ne olisi voinut punoa vielä juohevammin osaksi tarinaa. Osittain tuntuu siltä, kuin konteksti eläisi hiukan omaa elämäänsä, johon Jenny, Fredrik Barker ja Jennyn muut miestuttavat / ihailijat on istutettu päälle. Barkerin puuvillatehdas oli suuri työllistäjä Turussa, mutta sen perijä Fredrik Barker on fiktiivinen hahmo. Hän on utriolaisen sankarin perikuva (komea, vaikuttaa ensin tylyltä ja kopeaslta, mutta ei oikeasti olekaan...), ja sellaisena vähän tylsä. Kirjan hahmoihin kaipaisi enemmän särmää, myös Jennyyn, joka on ehkä liiankin hyveellinen ja reipas ollakseen todellinen. Romantiikkakin kaipaisi ehkä hiukan särmää, huumoria tai nokkeluutta.

Puuvillatehtaan varjossa on historiallista romantiikkaa, joten Fredrik ja Jenny saavat lopussa toisensa. Seuraavassa kirjasa keskitytään Jennyn ottotyttäreen Marttaan. Menee vielä pitkään, ennen kuin saan sen luettavaksi, mutta olen kyllä hiukan pettynyt, jos Jenny on siinä pelkkä sivuhenkilö. Hänen (ja Fredrikin) olisi suonut saavan omaakin palstatilaa.

Harry Potter ja puoliverinen prinssi

 

Harry Potter ja puoliverinen prinssi on Harry Potter -sarjan kuudes kirja. Se alkaa, kun Dumbledore tulee hakemaan Harryä, ja sitten he menevät suostuttelemaan yhtä vanhaa opettajaa tulemaan takaisin opettamaan. Hänen nimensä on Kuhnusarvio. Hän on kolmessa minuutissa saanut aikaan mahtavan kaaoksen, jotta Dumbledore ei huomaisi että hän on siellä, koska hän ei halua tulla takaisin täihin eläkkeeltä. Hänet saadaan kuitenkin suostuteltua.

Dumbledore vie Harryn Kotikoloon. Ennen kuin he menevät sisälle, he juttelevat Weasleyjen luutakomerossa. Dumbledore kertoo Harrylle pitävänsä tälle yksityistunteja tänä vuonna. Harry kertoo Ronille ja Hermionelle Dumbledoren kanssa kokemistaan asioista.

Tylypahkan pikajunassa Harry saa kutsun Kuhnusarvion Kuhnukerhon päivälliselle. Palatessaan sieltä hän menee Malfoyn vaunu osastoon ja kuuleea Malfoyn kerskuvan, kun on saanut jonkin tehtävän. Malfoy kuitenkin huomaa Harryn ja tainnuttaa tämän. Onneksi aurori Tonks huomaa Harryn puuttumisen ja lähtee etsimään häntä. Opettaja Severus Kalkaros tulee hakemaan Harryn sisälle. Harrystä tulee Rohkelikon Huispauskapteeni. Harryn ensimmäinen koulupäivä alkaa hyvin, kun hänellä ja Ronilla ei ole taikajuoma oppikirjoja eikä muita tarvikkeita. Kuhnusarvio antaa heidän lainata vanhoja välineitä. Harryn saaman taikajuomakirjan marginaaleihin on kirjoitettu ohjeita ja loitsuja. Harry menestyy parhaiten taikajuomissa. Kalkaros on päässyt opettamaan pimeydenvoimilta suojautumista.

Dumbledore näyttää yksityistunneilla Harrylle muistoja Voldemortin lapsuudesta. Viimeiselle tunnilleen mennessään Harry tapaa Punurmion, joka on yrittänyt mennä tarvehuoneeseen, mutta ei pääse. Harry sanoo, että Punurmion pitäisi kertoa tapahtuneesta Dumbledorelle, mutta Punurmio ei halua tulla. Dumbledore ottaa Harryn mukaansa, kun hän lähtee etsimään yhtä hirnyrkkiä. Dumbledore joutuu juomaan jotain taikajuomaa, joka heikentää häntä, saadakseen hirnyrkin. 

Kun Harry ja Dumbledore palaavat retkeltään, koulun yllä on pimeänpiirto. Harry ja Dumbledore lentävät tähtitorniin. Malfoy ryntää sinne ja riisuu Dumbledoren aseista. Hän yrittää tappaa Dumbledoren, mutta ei pysty. Muut kuolonsyöjät tulevat myös ylös. He ei vät tapa Dumbledorea, mutta Severus tulee portaista ja tappaa Dumbledoren. Dumbledoren ruumis tuppuu tornin juurelle. Harry lähtee Severuksen ja Mlfoyn perään. Alhaalla on taistelu meneillään. Harry pääsee siitä läpi ja lähtee kohti koulun portteja jonne kuolonsyöjät ovat matkalla, jotta siellä voisivat ilmiintyä pois. Kirja loppuu Dumbledoren hautajaisiin.

Hobitti eli sinne ja takaisin

Hobitti alkaa, kun Bilbo Reppuli saa yllättäviä vieraita, kääpiöitä. Kääpiöitä saapuu ovelle yksitoista. Gandalf-velhokin ilmestyy paikalle. Kääpiöt tarvitsevat avukseen voron, koska he ovat lähdössä valloittamaan Yksinäisen vuoren kääpiövaltakuntaa takaisin. Matkaan lähdetään seuraana aamuna. Bilbo lähtee matkaan ilman nenäliinoja eli hän ei ole kovin kokenut matkaaja. 

Läheisillä Sumuvuorilla matkakunta kohtaa örkkejä. Bilbo putoaa todella syvälle vuoren alla olevan järven rannalle. Sieltä hän löytää suursormuksen, tosin hän ei vielä tunnista sitä. Hän luulee sen olevan vain jokin sormus. Lopulta päästään Yksinäiselle vuorelle. Siellä etsitään salainen sisään käynti ja Bilbo lähtee aarrekammioon. Sieltä hänen on etsittävä isoa jalokiveä, Arkkikiveä. Hän ottaa mukaansa kultapikarin ja herättää sillä lohikäärme Smaugin. 

Smaug lähtee tuhoamaan läheistä Järvikaupunkia. Smaug hävittää kaupungin, mutta siihen saadaan ammuttua nuoli ja se kuolee. Kirja päättyy taisteluun, johon osallistuyvat ihmiset, kääpiöt (Thorin ja Dain Rautavuorilta), haltiat, örkit ja hukat. Örkit ja hukat häviävät. Kääpiöt saavat pitää vuoren ja Bilbo pääsee kotiin. Hänellä on edelleen sormus mukanaan ja siitä onkin enemmän kerrottavaa.eli Taru sormusten herrasta, jota luen tämän kirjoitushetkellä.

Syötävät koirat ja sympaattiset siat

 

Suoritin yliopistossa kurssin eläinten historiaan liittyen, ja päädyin vähän sille sivuraiteena lukemaan eläinaktivisti Salla Tuomivaaran Syötävät koirat ja sympaattiset siat. Kirja koostuu eri eläimistä ja niiden kohtelusta kertovista pienistä esseistä. Selasin sitä kirjastossa, luin katkelmia sieltä täältä, kauhistuin "sappikarhujen" kohtelusta Kiinassa, ja kirja oli pakko lainata.

Salla Tuomivaara on pitkän linjan eläinoikeusaktivisti. Hän oli perustamassa Oikeutta eläimille -yhdistystä 1990-luvulla. Olisin olettanut hänen kirjoittamansa kirjan olevan ajatuksineen jotenkin ehdoton tai synkkä, mutta olin väärässä. Esseet eivät olleet osoittelevia tai yksioikoisia, ja niissä tunnustettiin eläintensuojelun vaikeus ja moniulotteisuus. Samalla niistä huokui pitkä kokemus: kirjoittaja on nähnyt kaikenlaista. Monet kuvatut asiat ovat yksinkertaisesti kamalia.

Kirja alkoi kuvauksella Sichuanissa olevasta karhutarhasta, joka on eräänläinen vanhainkoti tai suoja-alue "sappikarhuille" eli karhuille, joita on aikaisemmin pidetty pienissä häkeissä, jotta on voitu kerätä talteen niiden sappinestettä. Sitä käytetään kiinalaisessa perinteisessä lääketieteessä. Karhujen elämä oli ollut tuskaista, mutta silti ne elpyivät, oppivat leikkimään ja nauttimaan elämästä. On siis toivoa.

Esseet käsittelivät monenlaisia eläimiä: broilereita, koiria, marsuja, kettuja ja minkkejä... Turkistarhaus kielletään luuultavasti ja toivottavasti Suomessa pian. Voi olla, että se tarkoittaa ketuille ja minkeille vain vielä huonompia oloja Kiinassa, mutta silti kävin itsekin allekirjoittamassa adressin turkistarhauksen kieltämisen puolesta. Kettujen katse häkin takana, tassut kurjalla verkkolattialla - hyi. Jännää, että se edelleen sallitaan, varsinkin kun samaan aikaan orvot villit ketunpennut ja niiden pelastuminen koskettaa ihmisiä, ja ne saavat valtakunnallista julkisuutta.

Anders Petterssonin onnistui pelastaa orvoksi jäänyt pentue – ”Pyörävarastomme roskiksen alla istui pieni ketunpoikanen ja huusi” - HS Turku | HS.fi

Joka tapauksessa suositus tällekin kirjalle. Paljon eläinten surkeaa kohtelua, mutta kuitenkin positiivinen pohjavire.

Rottien pyhimys

 

Kirjaston varausten kanssa käy jostakin syystä usein niin, että monta pitkään varauksessa ollutta kirjaa tulee yhtä aikaa luettavaksi. Näin kävi nytkin, ja minulle tuli kauhea kiire lukea loppuun Anneli Kannon Rottien pyhimys. Kirja oli vetävä ja nopealukuinenkin, mutta se olisi ansainnut enemmän aikaa - nyt en ehtinyt pohtia kirkon maalauksiin liittyvää symboliikkaa kovinkaan huolellisesti. Teksti olisi sen ansainnut. Hattulan kirkon maalareista kertova tarina on elävä kuvaus keskiaikaisesta elämästä, ihmisistä ja monimutkaisista suhteista. Se kertoo paljon myös maalareista, tekniikasta ja symboliikasta. Minulle tuli kirjasta etäisesti mieleen Ken Follettin Taivaan pilarit, joissa ihmisten suhteet kietoutuvat kuvitellun Kingsbridgen kaupungin katedraalin rakentamiseen, ja joka kertoo paljon myös keskiaikaisesta rakennustekniikasta.

Kannon kirjan sankaritar Pelliina löytää alansa kirkkojen maalauksesta. Kirjan lopussa sanotaan, että Hattulan kirkon maalauksia tekemässä oletetaan olleen myös nunnia. Olin yllättynyt, että näin voi olla, jotenkin olin ajatellut alan kovin miehiseksi ts. ettei naisten olisi sallittu koristella kirkkoja. Olen mielelläni tässä väärässä. Toivottavasti Pelliina löytää myöhemmin myös rakkautta petollisen Martinuksen sijaan.

Pidin Kannon kirjasta paljon. Teksti oli helppolkuista ja sujuvaa, ja ihmiset uskottavia hyveineen ja paheineen. Kirjassa oli todentuntua ja huumoria. Tämä oli ensimmäinen kirja, jonka olen Anneli Kannon tuotannosta lukenut, mutta ei varmasti jää viimeiseksi.

Taru sormusten herrasta : Sormuksen ritarit

 

Sormuksen ritarit on Taru sormusten herrasta -sarjan ensimmäinen kirja. Kirja on jatkoa Hobitti eli sinne ja takaisin -kirjalle, jossa Bilbo matkustaa kääpiöiden ja Gandalfin kanssa Yksimäiselle vuorelle. Taru sormusten herrasta kirjoista on tehty myös näytelmä ja kolmiosainen elokuva, kuten myös Hobitista.

Sormuksen ritarit -kirjassa Bilbo valmistautuu syntymäpäiväänsä täyttäessään 111 vuotta. Hän antaa kaiken omistamansa perijälleen Frodolle. Frodo saa myös valtasormuksen. Frodo lähtee 50-vuotiaana  matkalle ensiksi vain muuttaakseen Bukinmaahan, mutta matka jatkuukin aina Mordoriin asti. Frodo kulkee Samin, Merrin ja Pippinin kanssa. He tapaavat Konkarin eli Aragornin Pomppivan ponin majatalossa, ja hän lähtee heidän oppaakseen. Heidän perässään kulkee mustia ratsastajia. Rivendelissä heidän mukaansa tulee kääpiö Gimli, haltia Legolas, velho Gandalf ja Boromir, joka on ihminen kuten Aragornkin. Yhdessä he yhdeksän muodostavat sormuksen ritarit. He lähtevät kohti Mordoria tuhotakseen valtasormuksen. He yrittävät kulkea Sumuvuorten yli, mutta joutuvat lumimyrskyyn. Silloin he päättävät alittaa vuoret Morian kääpiökaivoksia pitkin. Siellä he kohtaavat örkkejä ja lopulta pääsevät läpi, mutta menettävät Gandalfin, joka putoaa syvään railoon yhdessä hirviö Balrogin kanssa. He jatkavat matkaansa kohti Lothlórienia, jossa asuu haltioita. Siellä he tapaavat haltiavaltiatar Galadrielin ja valtias Celebornin. Galadriel päästää Frodon ja Samin katsomaan peiliinsä, joka näyttää menneitä, nyt tapahtuvia ja tulevia tapahtumia. Sormuksen ritarit jatkavat matkaansa veneillä, hienon läksiäisjuhlan jälkeen. Juhlassa Galadriel lahjoittaa matkalaisille tärkeita tavaroita myöhemmän matkan tarpeisiin. Veneillä matkaa jatketaan monta päivää, kunnes huomataan Klonkun seuraavan heitä. Yhden kerran veneitä tarvitsee kantaa. Lopulta päästään kukkuloille Minas Tirithin alueen rajojen lähelle. Siellä yritetään päättää, lähdetäänkö suoraan Mordoriin vai mennäänkö Minas Tirithin kautta. Siihen kirja päättyy siten, että päätös jää seuraavaan kirjaan, joka on Kaksi tornia.

Juonen keskipisteessä on valtasormus.

Elokuva on hyvä myös, mutta siinä monet asiat ovat eri tavalla. Sen on ohjannut Peter Jackson. Elokuvaan tarinaa on lyhennetty. Tarinasta puuttuu esimerkiksi se, että haltiat asuivat puissa olevilla lavoilla. 

Uudessa-Seelannissa on studiot, joissa on kuvattu Hobitti sekä Taru sormusten herrasta -elokuvia. Ensiksi on kuvattu Taru sormusten herrasta -elokuvat ja sitten Hobitti.