Anna-Leenä Härkösen elämäkerta on kirjoitettu minä-muodossa, eikä siihen ulkopuolisempi lähestymistapa sopisikaan, sen verran suorasukainen se on. Katja Kallio on kirjoittanut ystävästään tämän näköisen kirjan - sellainen tunne ainakin minulle tulee, vaikka en tietysti Härköstä tunnekaan.
Kirjavinkkejä
lauantai 11. huhtikuuta 2026
Taskupainos
torstai 2. huhtikuuta 2026
Kuinkas tässä näin kävi? Miksi maallamme ei ollut malttia vaurastua
Björn Wahlroos on ahkera, suorasanainen ja analyyttinen kirjoittaja. Analyysi Suomen talouden ongelmista oli minusta johdonmukainen, ja ratkaisuyrityksiäkin Wahlroos yritti tarjota. Suomen taloushistoriaa käsiteltiin erityisesti Nokian ja idänkaupan kannalta. Taustoitus siitä, mistä tämänhetkiseen tilanteeseen on tultu, oli perusteltu ja selkeä. Olen samaa mieltä ainakin siitä, että liikaan sääntelyyn ja liian kovaan verotukseen tapetaan ihmisten yritteliäisyys, ja ilman sitä mikään maa ei vaurastu.
perjantai 27. maaliskuuta 2026
Vaino
Jenni Räinä käsittelee isovihan aikaa ja vainoa kolmen eri kertojan avulla: Heitä on noin 18-vuotias Vappu, joka nuorempine veljineen pakenee venäläisä isän piilopirtille; nimismies Gustaf Lillbäck, jonka tehtäväksi jää kirjata venäläisten tekemät rikokset: ja venäläisten käsikassarakseen nappaama poika, joka loppujen lopuksi paljastuu Lillbäckin pojaksi.
sunnuntai 15. maaliskuuta 2026
Paasikiven mukana Moskovassa
Areenasta löytyy 1970-luvun lopulla tehty dokumenttisarja Sodan ja rauhan miehet, jossa ytensä asiantuntijana esiintyy Moskovan neuvotteluissa sihteerinä mukana ollut diplomaatti Johan Nykopp. Sarja yllätti moderniudellaan. Se on toimiva yhdistelmä haastatteluja, vanhoja aitoja filmejä ja näyteltyä historiaa. Se on myös mielestäni melko suora ja kumartelematon ollakseen kylmän sodan ja suomettumisen aikana tehty. Suurvallan näkemykset ns. ymmärretään, mutta ei niden edessä madella tai niitä varsinaisesti hyväksytä, ja Mainilan laukaukset, suhtautuminen Kuusisen hallitukseen yms. kerrotaan aivan suoraan. Hieman hidas sarja on, joten sitä katsoessa voi samalla vaikkapa kutoa tai ommella jotain. Kärryiltä ei putoa, vaikka ei katse olisikaan ruudussa ihan joka hetki.
Johan Nykopp oli Moskovan neuvottelujen aikaan vielä kohtuullisen nuori, joten häntä on voitu haastatella suoraan toisin kuin muita neuvottelijoita. Hän toimi myöhemmin paitsi diplomaattina Washingtonissa sekä latinalaisen Amerikan maissa myös Tampellan johtajana, kertoo Wikipedia. Paasikiven mukana Moskovassa on ilmestynyt 1979 eli samana vuonna kuin tv-sarja Sodan ja rauhan miehet. Niissä tuleekin (tietysti) vastaan samoja yksityiskohtia, mutta myös muistelua 1930-luvun Neuvostoliitosta, silä Nykopp päätyi Moskovaan ensi kerran 1931. Suositukset sekä sarjalle että kirjalle.
tiistai 10. maaliskuuta 2026
Yö joka lankesi yllemme
Poliittista historiaa Turussa opiskelevan Mikko Kohon sotaromaani kuvaa nykyajan sotaa yhden panssarijääkärijoukkueen, ja erityisesti sen yhden ryhmän kautta. Romaanissa ollaan taistelukentällä kädet savessa. Yleista pohdintaa strategiasta, sotaan johtaneesta poliittisesta kehityksestä jne. on aika vähän. Lukujen välillä on kyllä "lehtileikkeitä" uutisoinnista Suomessa ja maailmalla, mutta silti lähinnä ollaan itse käytännön sotatoimissa, joita kuvataan tarkasti ja asiantuntemuksella (toki oma ymmärrykseni sotimisesta rynnäkköpanssarivaunuilla on aika vähäinen, etten sanoisi olematon). Tämän vuoksi tai tästä huolimatta kirja on mielenkiintoinen. Taistelukuvaukset alkavat kyllä hiukan loppua kohti toistaa itseään, ja mietinkin, että ehkä tarinasta olisi voinut saada vielä paremman syventämällä toisaalta sotilaiden kuvausta, jolloin lukija pystyisi mudostamaan heihin kiinteämmän tunnesiteen, ja toisaalta yleistä strategiaa tai politiikkaa eli olisi kuvannut tarkemmin, miten sotaan päädyttiin ja mitä taustalla sodan aikana tapahtui.
Mikko Kohoa haastateltiin Turun Sanomien Kirjaklubilla, ja hän mm. kertoi arponeensa, kuka ryhmän sotilaista kuolee. Hän oli laskenut todennäköisyyksiä sekä kalusto- että henkilötappioista, ja kirjoitti romaaninsa tämän pohjalta. Myös maaston kuvaus oli todella tarkkaa, ja kävi mielessä, olikohan hän käynyt itse tutkimassa kuvaamiaan peltoja ja metsäsaarekkeita.
Yö joka lankesi yllemme on hyvä sotaromaani. Jotenkin minua jäi silti harmittamaan tunne siitä, että hiomalla se olisi voinut olla vieläkin vaikutavampi, jopa oikea suuri, aikaa kestävä romaani. No, se on vasta Kohon esikoinen, joten hän ehtinee vielä kirjottaa paremmankin.
sunnuntai 1. maaliskuuta 2026
Kultaa rajan takaa
Seppo Mustaluodon jännäri oli vähän kuin Korkeajännistys-sarjasta, mutta ilman kuvia. Silti tai ehkä sen vuoksi se oli ihan viihdyttävä ja hupaisa luettava. Siinä väitettiin (yhtenä pikkudetaljina, siihen juoni ei mitenkään kokonaan perustu) Suomen vakoilleen itärajan takana Natolle sodan jälkeen 1950-60-luvulla - tiedä häntä, onko totta, mutta mielestäni mahdollista. Sellaisesta ei tietysti olisi suuremmin yleisesti huudeltu. Janne Norrman oli päähenkilönä mukava tuttavuus. Mustaluoto on entinen ammattisotilas ja sotilasarvoltaan rajakapteeni. Se näkyy tekstissä positiivisesti. Normann-kirjoja on kaiken kaikkiaan viisi, ja aloitin nyt lukemisen tuoreimmasta. Aiemmat sopisivat hyvin kevyeksi kesälukemiseksi.
perjantai 20. helmikuuta 2026
Kuuma linja
Roope Lipastin 1970-1980-luvulle sijoittuvasta lapsuuden ja nuoruuden kuvauksesta tuli jotenkin sama fiilis kuin elokuvasta Stand by me, jossa poikaporukka lähtee etsimään ruumista joen varrella. Molemmissa on lempeää nostalgiaa, lämpöä, haikeutta - vaikka kaikki ei kuitenkaan oli hyvin tai ainakaan kaikkien tulevaisuus ei ole yhtä hyvä, kaikilla ei ole samoja lähtökohtia vaikka samalla luokalla tai samassa luokassa ovatkin.
Lipastin kieli on herkullista ja sujuvaa. Kielikuvat ovat osuvia. Hän osaa kiinnittää huomion pieniin asioihin, kuten lapsi oikeasti tekee. Sota vaikuttaa vielä taustalla, kun Lipastin lapset kasvavat nuoriksi kylmän sodan varjostamassa maailmassa. Aika paljon maailma on muuttunut. Moni asia ei olisi enää samalla tavalla tuttua ja tunnistetavaa 2000-luvulla syntyneelle. Nostalgia muistuttaa, että alan olla aika vanha.






