Kasvatti

 

Kasvatti oli mielestäni enemmänkin pitkä novelli kuin romaani. Kieli oli täsmällistä ja kaunista. Kristiina Rikmanin suomennosta kehuttiin internetissä, ja osaan kuvitella sen välittävän Keeganin haluaman tunnelman hyvin. Kirjan päähenkilö on pieni tyttö Petal, joka pääsee köyhästä, taas yhdellä lapsella kasvavasta perheestään vuodekis kasvatiksi lapsettomalle avioparille, ehkä äitinsä sukulaisille (jopa sisarelle?). Ensimmäistä kertaa elämässään hän kokee lämpöä ja rakkautta, ei vain puutetta ja kiirettä. Keegan ei mitenkään mässäile köyhyydellä tai kurjuudella, ja se tekeekin tytön kokemuksista koskettavampia. 

Hyvin erilaisissa oloissa me elämme, lähtökohdat tai mahdollisuudet eivät todellakaan ole kaikille samanlaisia. Kasvatti on nopeasti luettu, mutta se jää mieleen pyörimään pidemmäksi aikaa. Toivottavasti Petalille kävi vielä hyvin, samoin hänen äidilleen Marylle. Suosittelen kirjaa kaikille niille, joiden mielestä kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet kouluttautua tai menestyä. Vaikka 1980-luvun Irlanti oli Suomea synkempi takapajula, mutta mitenköhän mahtaa olla tilanne 2020-luvulla? 

Metsän peitto

 

Turussa luovaa kirjoittamista opiskelleen Linnea Kuuluvaisen esikoisromaani on dystopia, jossa luonto on hyökännyt ihmisten kimppuun ja Turusta on tullut totalitaarinen muurien taakse suojautuva Valtio. Tarina on suoaviivaiseen makuuni hiukan liian runollinen, ja toisaalta ihmiskuvaus jää mielestäni ohueksi, mutta toisaalta kirjassa on uudenlaisia, oivaltavia ajatuksia tai ideoita. Ihminen on ilmastonmuutoksen myötä pilannut vanhan suomalaisen luonnon, vieraslajit ovat ottaneet vallan ja juuri ne hyökkäävät tappaen ihmisiä täysin säälimättä - niin kuin ihminen on pitkään tehnyt luonnolle. Surullista on, että sekään ei oikeastaan muuta mitään: ihmiset suojautuvat muurinsa taakse, jatkavat taistelua sen sijaan, että yrittäisivät löytää tasapainon tai sopusoinnun luonnon kanssa. Johtajat tekevät elämästä kurjaa luokitellen ihmiset eri arvoisiksi, ihmisoikeuksia ei ole. Luontoa, metsää, yritetään lepytellä uhraamalla sille ruumiita ja niiden puutteessa myös vanhoja ihmisiä. Tästä tulee mieleen Piia Leinon Yliaika, vaikka tässä tappaminen onkin sattumanvaraisempaa. 

Mielenkiintoinen esikoisteos. Ideat olisivat voineet riittää vielä parempaankin, jos niitä olisi kehitelty hieman enemmän.

Takamailla: Saari, joka repesi

 

Vinkki tähän kirjaan tuli muistaakseni Nautic-lehdestä, jossa usein esitellään jotenkin veneilyyn ja mereen liittyviä teoksia. Kyseessä on dekkari, mutta ei ihan tavanomainen sellainen, sillä tarina on verisyydestään huolimatta tai ehkä sen vuoksi enemmänkin slapstick-komedia. Juoni on monipolvinen, käänteitä riittää. Henkilöt ovat eksentrisiä, mutta tapahtumapaikkana on hyvin todellinen Korppoon kylä. Tapahtumien keskiössä on Verkanin vierassatama ja ravintola Buffalo, jonka ostaa helsinkiläinen Jennifer. Hänen ympärilleen alkaa syntyä ruumiita. 

Kiinnostava kirjatuttavuus. Takamailla-sarjassa on ilmestynyt toinenkin Pohjois-Pohjanmaalle sijoittuva romaani, ja lisää on luultavasi luvassa.