Björn Wahlroosin muistelmien jatko-osa tuli hankittua isänpäivälahjaksi - eräänlainen "meccano-lahja" eli itseänikin kiinnostava luettava. Wahlroos kirjoittaa aika avoimen tuntuisesti ja kehuu muitakin kuin itseään. Kirjoitustyyli on sujuvaa. Kirjassa on paljon tapahtumia, eivätkä ne aina etene ihan kronologisesti, mutta "jutun juoni" säilyy. Tässä kirjassa tulee jo vastaan muutama jollakin tasolla tuttukin tyyppi. Kirja oli kaiketi mielenkiintoinen myös saajansa mielestä.
Wahlroos oli luullut muistelmiensa mahtuvan kahteen kirjaan, mutta eipä mahtunut - kolmas on tulossa. Hankintalistalle menee sekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti