Lumenlaulaja kertoo Kalevalan tarinan, mutta eri tavalla kuin Lönnrotin paljolti voimakkaisiin mieshahmoihin tukeutuva eepos. Itäranta antaa äänen Pohjolalle, erityisesti Pohjan akka Louhelle. Louhi syntyy Pohjolan valtiattaren tyttärenä Lauhana. Pohjolassa naiset ovat vallassa. Heillä on kyky muodonmuutoksiin, he pystyvät vaihtamaan eläimet nahkoihin ja luomaan uutta tuntiessaan asioiden synnyinlaulut. Pohjolan valtakunta särkyy, kun Kalevalan miehet hyökkäävät ja tappavat Lauhan tädit ja vanhemmat sisaret. Pohjolan valtiatar pakenee nuorimpien tyttäriensä kanssa, mutta vasta Lauha, opittuaan käyttämään taikavoimiaan ja muututtuaan Louheksi, pystyy valtaamaan Pohjolan takaisin. Paljon särkyy, ku väkivaltaan vastataan väkivallalla.
Itäranta nostaa kertomuksessaan hienosti esille Kalevalan syntyprosessin. Hänen Louhensa, eräänlaisena haamuna, kuskustelee runoja keräävän Elias Lönnrotin kanssa. Louhen näkökulma on usein erilainen. Itäranta on perehtynyt laajasti suomalaiseen kansanperinteeseen. Louhi seuraa Lönnrotia, kertoo tälle elämästään ja samalla tuodaan sille, miten paljon Kalevalasta on Elias Lönnrotin sepitettä.
Itärannan kieli on kaunista, näkökulma Kalevalaan tuore ja tarina vetävä. On tärkeää muistaa, miten paljon on kiinni sattumasta. Entä jos Kalevalan runot olisi kerännyt joku muu kuin Elias Lönnrot? Millainen kansalliseepos voisi olla? Lumenlaulaja on itsessään kiehtova tarina ja eräänlaista vaihtoehtohistoriaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti