Turussa luovaa kirjoittamista opiskelleen Linnea Kuuluvaisen esikoisromaani on dystopia, jossa luonto on hyökännyt ihmisten kimppuun ja Turusta on tullut totalitaarinen muurien taakse suojautuva Valtio. Tarina on suoaviivaiseen makuuni hiukan liian runollinen, ja toisaalta ihmiskuvaus jää mielestäni ohueksi, mutta toisaalta kirjassa on uudenlaisia, oivaltavia ajatuksia tai ideoita. Ihminen on ilmastonmuutoksen myötä pilannut vanhan suomalaisen luonnon, vieraslajit ovat ottaneet vallan ja juuri ne hyökkäävät tappaen ihmisiä täysin säälimättä - niin kuin ihminen on pitkään tehnyt luonnolle. Surullista on, että sekään ei oikeastaan muuta mitään: ihmiset suojautuvat muurinsa taakse, jatkavat taistelua sen sijaan, että yrittäisivät löytää tasapainon tai sopusoinnun luonnon kanssa. Johtajat tekevät elämästä kurjaa luokitellen ihmiset eri arvoisiksi, ihmisoikeuksia ei ole. Luontoa, metsää, yritetään lepytellä uhraamalla sille ruumiita ja niiden puutteessa myös vanhoja ihmisiä. Tästä tulee mieleen Piia Leinon Yliaika, vaikka tässä tappaminen onkin sattumanvaraisempaa.
Mielenkiintoinen esikoisteos. Ideat olisivat voineet riittää vielä parempaankin, jos niitä olisi kehitelty hieman enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti