Joulukuusivarkaus

 

Ekotorilta vastaan käveli Rauha S. Virtasen Joulukuusivarkaus, joka sopi hyvin luettavaksi ennen joulua. Joulukuusivarkaus on kuin aikamatka 1960-luvun Suomeen. Se asettaa rinnakkain Nurmen työläis- ja Raikalan kapitalistiperheen, ja ottaa selkeästi kantaa yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuteen ja epäkohtiin. Koulut ovat politisoitumassa, ja se vaikuttaa nuorten elämään. Nurmen perheen isä on työtön ja sairastelee, rahasta on todella tiukkaa. Isommat lapset auttavat, eikä yhteiskunta kohtele heitä silkkihansikkain - päinvastoin. 

Ihmiskuvaus on luontevaa. Kantaa ottavuudestaan uolimatta kirjassa ei sorruta yksisilmäisyyteen: molemmissa perheissä on hyvää ja pahaa, lämpöä ja torjuntaa. Tässä mielessä kirja on kestänyt aikaa todella hyvin. Toki isä-Raikala tarjoaa aika vähän samaistumispintaa... 

Joulukuusivarkaus muistuttaa, miten yhteiskunta on muuttunut. Peruskoulu kaikessa pisa-heikkoudessaankin on parempi kuin aikaisempi oppikoulujärjestelmä. Tasa-arvo on edennyt. Nuorten yhteisöllisyys on vähentynyt. Kirjan nuoret viettävät aikaa yhdessä, kasvotusten. He ottavat kantaa, tekevät asioita. Nykyään ollaan passiivisempia, vähemmän sosiaalisia. Yhteiskunnalliset erot vähentyivät Suomessa pitkään, luokkien väliset erot kapenivat. Nyt saatetaan olla taas menossa lähemmäs 1960-luvun maailmaa, kun rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Joulukuusivarkaus saattaa kohta olla ajankohtaisempi kuin kuvittelisikaan.