Rakel

 

Hildur-trilogia jatkuu: Satu Rämö menestyi odottamattoman hyvin dekkareillaan, eikä ekonomina halua tappaa tuottavaa lehmää, joten sarja jatkui jo neljänteen osaan ja viideskin on tulossa. No, sinänsä itse pidin tämän kirjan alusta ja siitä, että luentomaisia Islannin erityispiirteitä kuvaavia osia oli aikaisempaa vähemmän. Teoksessa haettiin kantaa ottavampaa linjaa nivoen juoneen risteilylaivaturismia ja kalastuselinkeinon muutoksia. Tarinaan oli kuitenkin kerätty liikaa tavaraa, ja lopussa jäin ihmettelemää, tuliko joku nyt ratkaistua ts. mikä tämän kirjan ratkaistava rikos oikein olikaan...

Kirjan nimi Rakel viittaa päähenkilö-Hildurin äitiin, mutta hänen tarinaansa käsiteltiin kirjassa hyvin vähän. Melkein enemmän puhuttiin Runar-isästä. Yhteiskunnallisten aiheiden lisäksi yksi pikkupätkä juonessa käsitteli kuollutta vauvaa (jonka kuolinsyy lopulta liittyi aikaisempiin kirjoihin, geenivirheeseen). Minusta tämä sivujuoni oli täysin turha, se ei liittynyt yhtään mihinkään. Yhteiskunnallisista aiheista olisi voinut valita vain toisen, nyt kumpikin jäivät aika kevyiksi ja tarinat jotenkin sotkeutuivat toisiinsa.

Jakobista en ole hahmona jostakin syystä koskaan pitänyt. Ehkä muutkaan eivät pidä, koska hänen pojallaan Matiaksella on vaikeuksia sopeutua Islantiin, eikä hän tule toimeen vanhempiensa kanssa... Negatiivisia ja outoja ihmissuhteita Rämön kirjoissa on vähintään tarpeeksi.

Rämön kirjat voisivat olla parempia, jos hänellä ei olisi niin kiire saada niitä ulos. Rakelin sisällössä on paljon hyvää ja kiinnostavaa, mutta kehittely jää kesken. Lopputuloksena on latteahko juoni, liikaa sekalaisia tarinan aihioita, jotka lopussa hätäisesti vedetään yhteen. Rahaa tulee, mutta pidempiaikaista menestystä ja mainetta olisi (ehkä) voinut saada käyttämällä viimeistelyyn huomattavasti enemmän aikaa.