Neropatin päiväkirjat ovat valtavan suosittuja alakoulussa erityisesti poikien keskuudessa. Siksi täytyi itsekin testata yksi. Tämä on sarjan kakkososa, ykköstä ei kirjastossa ollut vapaana. No, ei nyt isknyt niin lujaa, että haluaisin lukea kaikki osat, mutta toisaalta ymmärrän kyllä, mikä näissä vetoaa. Kieli on sujuvaa ja piirroksilla väritettyä, ja Neropatille sattuu ja tapahtuu. Hyvä, kun jotain lukevat - ja ehkä näistä tulee sitten siirryttyä seuraavaankin kirjasarjaan.
Ville ei ollut Neropatteja aiemmin lukenut, mutta sarja taisi saada hänestä uuden fanin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti