Poliittista historiaa Turussa opiskelevan Mikko Kohon sotaromaani kuvaa nykyajan sotaa yhden panssarijääkärijoukkueen, ja erityisesti sen yhden ryhmän kautta. Romaanissa ollaan taistelukentällä kädet savessa. Yleista pohdintaa strategiasta, sotaan johtaneesta poliittisesta kehityksestä jne. on aika vähän. Lukujen välillä on kyllä "lehtileikkeitä" uutisoinnista Suomessa ja maailmalla, mutta silti lähinnä ollaan itse käytännön sotatoimissa, joita kuvataan tarkasti ja asiantuntemuksella (toki oma ymmärrykseni sotimisesta rynnäkköpanssarivaunuilla on aika vähäinen, etten sanoisi olematon). Tämän vuoksi tai tästä huolimatta kirja on mielenkiintoinen. Taistelukuvaukset alkavat kyllä hiukan loppua kohti toistaa itseään, ja mietinkin, että ehkä tarinasta olisi voinut saada vielä paremman syventämällä toisaalta sotilaiden kuvausta, jolloin lukija pystyisi mudostamaan heihin kiinteämmän tunnesiteen, ja toisaalta yleistä strategiaa tai politiikkaa eli olisi kuvannut tarkemmin, miten sotaan päädyttiin ja mitä taustalla sodan aikana tapahtui.
Mikko Kohoa haastateltiin Turun Sanomien Kirjaklubilla, ja hän mm. kertoi arponeensa, kuka ryhmän sotilaista kuolee. Hän oli laskenut todennäköisyyksiä sekä kalusto- että henkilötappioista, ja kirjoitti romaaninsa tämän pohjalta. Myös maaston kuvaus oli todella tarkkaa, ja kävi mielessä, olikohan hän käynyt itse tutkimassa kuvaamiaan peltoja ja metsäsaarekkeita.
Yö joka lankesi yllemme on hyvä sotaromaani. Jotenkin minua jäi silti harmittamaan tunne siitä, että hiomalla se olisi voinut olla vieläkin vaikutavampi, jopa oikea suuri, aikaa kestävä romaani. No, se on vasta Kohon esikoinen, joten hän ehtinee vielä kirjottaa paremmankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti