Suoritin yliopistossa kurssin eläinten historiaan liittyen, ja päädyin vähän sille sivuraiteena lukemaan eläinaktivisti Salla Tuomivaaran Syötävät koirat ja sympaattiset siat. Kirja koostuu eri eläimistä ja niiden kohtelusta kertovista pienistä esseistä. Selasin sitä kirjastossa, luin katkelmia sieltä täältä, kauhistuin "sappikarhujen" kohtelusta Kiinassa, ja kirja oli pakko lainata.
Salla Tuomivaara on pitkän linjan eläinoikeusaktivisti. Hän oli perustamassa Oikeutta eläimille -yhdistystä 1990-luvulla. Olisin olettanut hänen kirjoittamansa kirjan olevan ajatuksineen jotenkin ehdoton tai synkkä, mutta olin väärässä. Esseet eivät olleet osoittelevia tai yksioikoisia, ja niissä tunnustettiin eläintensuojelun vaikeus ja moniulotteisuus. Samalla niistä huokui pitkä kokemus: kirjoittaja on nähnyt kaikenlaista. Monet kuvatut asiat ovat yksinkertaisesti kamalia.
Kirja alkoi kuvauksella Sichuanissa olevasta karhutarhasta, joka on eräänläinen vanhainkoti tai suoja-alue "sappikarhuille" eli karhuille, joita on aikaisemmin pidetty pienissä häkeissä, jotta on voitu kerätä talteen niiden sappinestettä. Sitä käytetään kiinalaisessa perinteisessä lääketieteessä. Karhujen elämä oli ollut tuskaista, mutta silti ne elpyivät, oppivat leikkimään ja nauttimaan elämästä. On siis toivoa.
Esseet käsittelivät monenlaisia eläimiä: broilereita, koiria, marsuja, kettuja ja minkkejä... Turkistarhaus kielletään luuultavasti ja toivottavasti Suomessa pian. Voi olla, että se tarkoittaa ketuille ja minkeille vain vielä huonompia oloja Kiinassa, mutta silti kävin itsekin allekirjoittamassa adressin turkistarhauksen kieltämisen puolesta. Kettujen katse häkin takana, tassut kurjalla verkkolattialla - hyi. Jännää, että se edelleen sallitaan, varsinkin kun samaan aikaan orvot villit ketunpennut ja niiden pelastuminen koskettaa ihmisiä, ja ne saavat valtakunnallista julkisuutta.
Joka tapauksessa suositus tällekin kirjalle. Paljon eläinten surkeaa kohtelua, mutta kuitenkin positiivinen pohjavire.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti