Harmaja luode seitsemän

 

Leena Paasion Itämeri-aiheinen nuorten kirja Harmaja luoden seitsemän päätyi lukulistalle Vene-lehdessä olleen kirja-arvion perusteella. Se osoittautui jännittäväksi romaaniksi - harmi vain, että tarina ratkeaa vasta joskus ensi vuonna ilmestyvässä kakkososassa. Kirjan päähenkilön, purjehtijapoika-Eetun, äiti on kadonnut uintiretkellä. Ruumista ei ole löydetty, ja Eetu alkaa aavistella asiaan liittyvän jotain salaperäistä. Eetun isä ei käsittele vaimonsa katoamista kovin hyvin, vaan on lähinnä lamaantunut, ja jättää lukion juuri aloittavan Eetun huolehtimaan myös ekaluokkalaisesta pikkusiskostaan Islasta.

Sisarusten suhteen, surun ja ystävyyssuhteiden suhteen kuvaus on ainakin näin tätiperspektiivistä sujuvaa. On kiva ainakin lukea sisaruksista, joille iso ikäero ei ole ongelma, vaan heillä on silti tasapainoinen ja tasaveroinenkin suhde. Eetun kavereiksi on luotu sopivasti erilaisia persoonia, eräänlainen suomalainen versio Beverly Hills 90210 -sarjasta... ei vaan, heistäkin on kiva lukea.

Eetun äidin työkuviot, hänen katoamisensa ja muut tapahtumat on nivottu kohtuullisen sujuvaksi juoneksi (vaikka ehkä murtautuminen äidin työkaverin kotiin käykin vähän liian helposti...). Itämeren suojelu on kirjassa tärkeä teema, ja se nousee kirjassa hyvin tapahtumien kautta esille, eikä tunnu päälle liimatulta.

Kirja jää tosiaan täysin kesken, mikään ei oikeastaan vielä ratkea. En oikeastaan ymmärrä, miksi kirjaa ei ole voinut julkaista yhtenä miteenä tai sitten ainakin toinen osa saisi ilmestyä nopeammin. Kuinkahan monelta jää toinen osa kokonaan lukematta?

Kirja menee seuraavaksi Timolle luettavaksi eli lisää mielipiteitä on luvassa.