Minna Haapasalon esikoisromaania oli jossakin arviossa kuvattu kevyeksi, mutta ei pinnalliseksi, ja se on minunkin mielestäni hyvä ilmaisu. Tilkkuterapiaa on eräänlaista chicklit'ia, mutta tarina ei ole tyhjänpäiväinen. Hahmoista tuli mieleen irlaintilaisten Marian Keyesin tai Maeve Binchyn kirjat. Samoin kuin niiden, Tilkkuterapian henkilöt ovat monisärmäisiä. Erilaiset perhesuhteet korostuvat, eivät vain parisuhteet. Päähenkilö-Riinan ja hänen siskonsa Sallan suhde oli tärkeä ja todellisen tuntuinen.
Kirjasta jäi hyvä mieli. Se oli sopivalla tavalla realistinen, silti vähän jäyhästi romanttinen, lämpimällä tavalla humoristinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti