Kuten etukäteen tiesin, kakkososa kertoo Jenny ja Fredrik Barkerin ottotyttärestä Martasta, joka yhdessä veljensä Matin kanssa palaa Ruotsista Turkuun. Matti menee lukioon. Martta hoitaa veljensä taloutta ja pääsee myös kansankirjastoon töihin. He tutustuvat uudelleen vanhoihin tuttaviinsa Lehtosen sisaruksiin ja tasapainoilevat uuden säätynsä ja seurapiirien sekä syntyperänsä ja vanhojen ystäviensä välissä. Olin kirjoittanut ensimmäisestä osasta kertovaan blogipostaukseeni, että toivoisin Jennyn olevan mukana kakkososassa muutenkin kuin statistina, mutta olin väärässä: Martta oli kiinnostavampi ja moniulotteisempi sankaritar kuin Jenny.
Trilogian ensimmäisessä osassa historia tuntui joissakin kohdin hiukan oppikirjamaiselta tai päälleliimatulta, mutta kakkososassa sitä ongelmaa ei minusta ollut. Luokkanousuun liittyy edelleen ongelmia, ja Martan tasapainoilu kahden maailman välissä tuntui hyvin uskottavalta. Kirjasto sopi hänelle työpaikaksi hyvin. Voin kuvitella Antellista olleen kivaa kirjoittaa kirjasto mukaan tarinaan, onhan hän itsekin kirjastonhoitaja.
Kirjassa elettiin 1900-luvun alkua. Kansa alkoi kapinoida Venäjän sortoa vastaan, oli suurlakko ja saatiin lupaus eduskunnasta, kaikkia koskevasta äänioikeudesta. Käsiteltiin siis isoja asioita, jotka lomittuivat hienosti päähenkilöiden elämään. Martan rakkauselämä oli oikeataan niihin verrattuna vähän tylsää, mutta valitsi hän sentään oikein eli uskollisen, yrmyn ja luotettavan Juhon. Ehkä seuraavassa osassa kerrotaan, millainen talo Juholle ja Martalle Kuuvuorelle nousee. Sen verran vakoilin jo seuraavaa kirjaa, että olen tyytyväinen sen sijoittuessa 1920-luvulle. En oikeastaan olisi halunnut lukea sisällissodan ajasta, sillä se on niin synkkää aikaa. Antellin kirjojen tyyli on kuitenkin aika kepeä, ja hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti