Kun venäläiset olivat metsästäneet saukot ja ketut sukupuuttoon tai sen partaalle, he myivät Alaskan Yhdysvalloille. Suomalaistaustainen kuvernööri Furuhjelm yritti turhaan saada siirtomaata kannattavaksi - kultaa, öljyä jne. ei vielä löydetty ja liikametsästys oli hävittänyt turkiseläimet.
Kirjassa koskettavinta tai hälyttävintä on ihmisen tyhmyys. Eläimiä metsästetään ja hävitetään täysin surutta ymmärtämättä, että ne todella loppuvat - missään ei ole jotain mystistä varastoa, josta niitä tulisi lisää. Ihminen ymmärtää kyllä mammutin tai dinosaurusten kuolleen sukupuuttoon, mutta ei ymmärrä muille lajeille käyvän samoin.
Luin jälkeenpäin netistä, että Elolliset on pohjimmiltaan historiallinen kirja: kaikki sen päähenkilöt ovat todellisia, olemassa olleita henkilöitä. Alaskan aika on kerrottu kuvernööri Furuhjelmin vaimon Annan silmin: hänestä löytyy tietoa kirjeistä. Kirjeissä on kerrottu myös Constance Furuhjelmista eli kuvernöörin epilepsiaa sairastaneesta oudosta sisaresta, joka hänkin päätyi Alaskaan. Turpeinen on tehnyt mittavan tutkimustyön.
Jälkisanoissa Turpeinen listaa kirjan kirjoittamisen aikana sukupuuttoon kuolleiksi merkityt lajit, ja se lista on epämiellyttävän pitkä. Kirja kuvaa hyvin sitä, miten uusi ajatus ihmisen aiheuttamasta sukupuutosta on. Stellerin aikalaisille maailmanjärjestys oli Jumalan asettama ja ajatus siitä, että ihminen voisi metsästää jonkun lajin kadotukseen tuntuu täysin käsittämättömältä, saati sitten että se voisi tapahtua vain muutamassa kymmenessä vuodessa. Elolliset kuvaa ihmisen tehokasta kykyä tuhota, mutta se ei saarnaa tai osoittele sormella. vaan kertoo tarinan, jonka toivoisi olevan dystopia - mutta se ei ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti