Brittihistorioitsija Alison Weir on kirjoittanut useita historiallisia romaaneja Tudor-dynastian ajalta. Olen joskus aikaisemmin lukenut Philippa Gregoryn kirjan Anne ja Mary Boleynista (the Other Boleyn Girl), katsonut tietysti eri sarjoja ja elokuvia Tudorien ajasta sekä muutenkin lukenut aikakaudesta jne, joten Katherin Aragonialaisen tarina oli jo pääpiirteissään tuttu. Weir on historiantutkija, mutta en silti tiedä, miten paljon Katherinen tarinasta (=ajatuksista, tunteista) on mahdollista perustaa johonkin lähteisiin ja miten paljon on pelkkää mielikuvistusta. Hurja hänen elämänsä on joka tapauksessa ollut.
Espanjan ja Kastilian prinsessa Catalina, josta Englannissa tuli Katherine, oli jo lapsena kihlattu Englannin tulevalle kuninkaalle, Henrik VII:n vanhimmalle pojalle prinssi Arthurille. Noin 15-vuotiaana Katherine matkasi Englantiin, eikä hän enää koskaan nähnyt vanhempiaan tai Espanjaa. Hän ehti naimisiin Arthurin kanssa, jäi heti leskeksi, ja aika monen vuoden odottelun jälkeen avioitui uudelleen pikkuveli-Henryn kanssa. He saivat useita lapsia, mutta yhtään poikaa ei jäänyt henkiin, joten he eivät saaneet kelvollista perillistä. Sen on täytynyt olla todella raskasta Katherinelle.
Katherine toimi jopa hallitsijan sijaisena Henryn ollessa sotimassa Ranskassa, joten aluksi hänellä täytyi olla Henryn luottamus. Kun perillistä ei tullut, Henry kuitenkin hylkäsi hänet. Sen on täytynytolla vastoin kaikkea, mihin Katherine uskoi, olihan hän harras katolilainen, joka oli koko eämänsä ajan tähdännyt ja kasvatettu Englannin kuningattareksi.
Weir on kirjoittanut romaanit kaikista Henry VIII:n kungattarista eli Katherine Aragonialaisen lisäksi Anne Boleynista, Jane Seymourista, Anna Kleveläisestä, Catherine Howardista ja Katherine Parrista. Ehkä seuraavaksi tarttuisin häneltä silti mieluummin Henry VIII:n äidistä kertovaan kirjaan Elizabeth of York: The Last White Rose. Hänelläkin on täytynyt olla mielenkiintoinen elämä, kun Yorkin ja Lancasterin sukujen välinen Ruusujen sota loppui hänen ja Henry VII:n avioliittoon - hänen velvollisuutensa oli mennä naimisiin, oli elettävä ja katsottava eteenpäin. Hän ei voinut esimerkiksi vetäytyä luostariin ja jäädä suremaan veliprinssiensä kuolemaa Towerissa, vaikka olisi sattunut haluamaankin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti