Hakoisten Anna sijoittuu noin 1760-luvulle. Kirjan alussa Anna Magdalena Lilliebrunn menee naimisiin tai hänet oikeastaan naitetaan naapurikartanon Hakoisten Karl Gustaf Ugglalle. Kartanoiden välille haltaan tiukat siteet, sillä myös Annan pikkuveli ja Karlin pikkusisko naitetaan toisilleen. Henkilöt ovat pitkälti todellisia, oikeita Hakoisissa eläneitä henkilöitä. Heistä on pitkä listaus kirjan alussa, ja siinä on myös kerrottu, ketkä ovat täysin fiktiivisiä. Tarinassa on paljon "totta", siis lähteisiin perustuvaa, mutta henkilöiden väliset tunteet ja suhteet on tietysti kuviteltu. Kirjan lopussa Rosenberg avaa aika tarkasti, mihin hän on tarinansa perustanut. Se oli hyvin mielenkiintoista ja antoi tarinalle omalla tavallaan lisää syvyyttä.
Romaanin juoni on aika perinteinen ja tylsäkin. Henkilöt jäävät hiukan vieraiksi, heidän sydänsurunsa ja koettelemuksensa eivät erityisesti kosketa. Kartanoelämän ja -ympäristön, 1700-luvun maalaisseurapiirien kuvaus on muuten viehättävää, ja ammattihistoriantutkija osaa tehdä sen sujuvasti. En tiedä, olivatko Kaari Utrion kirjat sitten "rouvaspornoa", niin kuin niitä aikanaan haukuttiin, mutta vetävämpiä juonikuvioita hän osasi kirjoittaa. Tarinan perustaminen todellisiin henkilöihin on uhka ja mahdollisuus: siinä tuntee ehkä saavansa tarinaan todentuntua ja oikeita lähteitä, mutta samalla (ehkä) kahlitsee mielikuvitustaan liiaksikin.
Kirjan sanotaan aloittavan Hakoisten naiset -sarjan. Vaikka en voikaan sanoa kirjan olleen mikään käänteentekevä lukuelämys, laitan kyllä seuraavankin lukulistalle. Rosenbergin huolelliselta vaikuttava taustatutkimus ja rehellinen tapa kertoa lähteiden käytöstään vakuuttivat - ammattimaista työtä! Ehkä henkilökuvauskin paranee jatkossa, kun kokemusta kirjoittamisesta tulee lisää.
Ohessa vielä linkki: Ylen juttu Hakoisten kartanosta. Se avaa mukavasti Hakoisten kartanon historiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti