Viisikymppinen mies on palaamassa perjantai-iltana kotiinsa työmatkalta. Hän poikkeaa huoltoasemalle tankkaamaan ja kahville, sekä polttamaan vielä yhden salatupakan. Ollessaan lähdössä hän saakin huoltoaseman takapihalla autossa istuessaan sairauskohtauksen. Hän ei pysty liikkumaan ollenkaan, ja hän olettaa saaneensa aivoinfarktin. Hän näkee auton peittyvän lumeen, mutta ei pysty mitenkään ilmaisemaan olevansa autossa ja pyytämään apua. Kännykkä soi, kunnes akku loppuu. Vain autoradio jatkaa soittaen suomalaista pop-iskelmää.
Kirja on aikamoista tajunnanvirtaa. Päähenkilö pohtii elämäänsä, perhettään ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Hänen ei tarvitse käyttää sordinoa mielipiteissään, joten ne ovat huomattavan kärkkäitä osuen aika usein maaleihinsa. Osa pohdinnasta on oivaltavaa, osa aika hajanaista. Taustalla on pandemian maailma eli huoltamon kassatyttö maskeineen. Epäselväksi ei jää, mitä mieltä kirjoittaja on idiotismista, joka maailman koronan myötä valtasi.
Radiossa on päähenkilön epäonneksi auki luultavasti Radio Suomi. Iskelmistä on katkelmia tekstin seassa. Kanavan kuuntelemista tauotta perjantaista sunnuntaihin voi kyllä pitää aikamoisena lisärangaistuksena. Sunnuntaina mies lopulta keksitään, kun kassatyttö soittaa hinausauton hoitamaan tiellä olevan, lumeen peittyneen auton pois. Mies pääsee sairaalaan, selviää - ja joutuu kuuntelemaan lisää radiota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti