Kirja lopettaa tarinan, joka alkaa kirjasta Harmaja luode seitsemän. Kirja kerrotaan Rasmuksen näkökulmasta eikä Eetun, kuten ensimmäisessä kirjassa. Rasmuksen elämään ja ajatuksiin tutustutaan enemmän. Eetu on palannut takaisin kouluun ja harjoituksiin lomalta, jossa oli ollut psykiatristen ongelmiensa takia. Kaikki käyvät paljon mietintöjä ja keskusteluja tunteisiinsa liittyen. Lopussa tapahtuu monta yllättävää asiaa. Kirjan päätös on mukava ja yllättävä.
Kirja imaisee hyvin mukaansa. Hahmot on kirjoitettu todella hyvin ja heitä pystyy ymmärtämään helposti. Tapahtumiin voi hypätä mukaan helposti. Paasio on hyvin yhdistellyt aitoa ja keksittyä. Kirjassa on mukana esim. Tom Luovila, joka on saanut esikuvansa Tapio Lehtisestä.
Tämä tuli luettua, ja Timon suosituksiin kirjasta voi yhtyä. Tykkäsin erityisesti nuorten kuvauksesta, se oli raikasta ja uskottavaa. Eetun pikkusisko Isla oli myös hauska persoona. Kirja täynnä jännitystä, Itämeren suojelua, nuorten tunteita - epävarmuutta ja rakkauttakin. Vähän minua häiritsee nykyään asiaan kuuluva erilaisten suhteiden mukaan ottaminen, mutta ehkä niiden normalisoiminen on tärkeää - jotenkin ne hieman tuntuvat ylikorostuvan nykyään.
VastaaPoista