Leikitäänkö? Lasten kaverisuhteet 1900-luvun Suomessa

 

Lapsuuden, lastensuojelun ja perhe-elämän historiaan erikoistuneen tutkijatohtori Antti Malisen ja tiedetoimittaja Tuomo Tammisen teos Leikitäänkö? voitti vuoden 2022 tiedekirja-palkinnon, ja ansaitusti! Se on laajasti taustoitettu ja monipuolisesti kirjoitettu teos suomalaisesta lapsuudesta, lapsen kokemusmaailman kehittymisestä 1900-luvulla. Vuosisadan alun lapsen maailma oli kovin erilainen kuin 1980-luvun lapsen, mutta silti kokemuksissa on myös paljon samaa. Kuten kirjailijat lopussa sanovat: "Historia sekä omat muistomme, jos ymmärrämme niitä verestää, kertovat kuitenkin sen, että kun lapsi löytää paikkansa vertaistensa joukossa, hän on turvassa monenlaisilta vastoinkäymisiltä. Sillä, sijaitseeko tuo paikka leikkipuistossa, kioskin takana, ostarilla, jalkapallojoukkueessa tai sosiaalisessa mediassa, ei välttämättä ole kovin suurta merkistystä. Tärkeintä on, että edes joku paikka löytyy jokaiselle. Yhteenkuuluvuuden ja arvostetuksi tulemisen tunteet eivät ole muuttuneet 120 vuodessa mihinkään."

Kirjassa on hienosti yhdistetty tutkimusta, muistokeruita (SKS) ja haastatteluja, joita kirjaan ovat antaneet myös tunnetummat henkilöt kuten Gustav Hägglund, Kaari Utrio, Tarja Halonen, Timo Parvela ja Antti Holma. Monesta lähteesta kerätty aineisto on saatu keskustelemaan keskenään, ja muistoille on annettu paljon tilaa - sitä kautta lapsen ääni kuuluu kohtuullisen hyvin, vaikka muistelijat tietysti sitä aikuisena tekevät.

Kirjasta tuli montakin uutta ajatusta, mutta päällimmäisinä jäivät mieleen näkökulman merkitys: aikuinen tai ulkopuolinen voi nähdä jonkin asian aivan eri tavalla kuin lapsi. Esimerkiksi moni oli muistellut pitkää ja hankalaa koulumatkaa mukavana asiana - matka oli omaa aikaa, jolloin sai olla kavereiden kanssa ja leikkiä. Nykymittapuulla raskas ja pitkä koulumatka olikin parempi asia kuin kotona oleminen, jolloin joutui käytännössä koko ajan johonkin työhön, vähintään kaitsemaan pikkusisaruksia. Pikkusisaruksiin tai kuolemaan lapsi ei välttämättä suhtautunut pelkästään surullisena asiana, sillä se vähensi työtä tai antoi itselle enemmän mahdollisuuksia tai suoraan ruokaa - aika raadollista.

Kaupungin ja maaseudun ero tuli myös vahvana esille. Vuosisadan alussa ja vielä kymmeniä vuosia sen jälkeen suurin osa suomalaisista asui maaseudulla. Se tarkoitti ehkä enemmän tilaa ja vapautta (toki paljon kotitöitä), mutta vähensi samalla mahdollisuuksia koulunkäyntiin - sekä asenteiden, rahan että matkojen vuoksi. Kaupungissa pääsi kuitenkin hiukan helpommalla. Oma mummuni oli syntynyt 1908 Kiukaisissa. Hän ei koskaan haikaillut maalle tai yleensäkään lapsuuttaan, vaan oli vahvasti sitä mieltä, että kaupungissa on paremmin. Ymmärrän nyt hiukan paremmin kuin lapsena, miksi niin oli, ja miksi hän piti meidän muuttiamme 1970-luvun lopussa maalle omakotitaloon ihan hölmönä ("sinne susien joukkoon menette"). Kaupungissa 1922 syntynyt ja kasvanut mammani oli jo ihan eri sukupolvea mahdollisuuksineen, ja muisteli usein ja mielellään lapsuuttaan, vaikka olikin ihan itse mokannut oppikoulun alun jäämällä luokalleen, jolloin isänsä pisti hänet oppikoulun sijaan takaisin kansakouluun ja sitä kautta ammattikouluun - mikä mammaa myöhemmin suuresti harmitti.

Hieno tietokirja!