Luin Hildur-sarjan kakkosen kirjastossa eli käytin hyväkseni Vaski-kirjaston "käsikirjastoa", lukunurkkaa. Rosa ja Björk oli melko nopealukuinen, sujuvasti kirjoitettu jatko Hildurin tarinaan. Minua ei liukiessani niinkään kiinnostanut uusi selvitettävä murha, vaan itse kehyskertomus eli miten Hildurin elämä etenee, sekä hänen kadonneiden pikkusiskojensa kohtalo. Varsinaista murhatarinaa olisi minusta voinut hioa jotenkin jännittävämmäksi. Sen sijaan pikkusiskojen kohtalo alkoi selvitä ihan kiinnostavalla tavalla - toki oli aika outoa, miten myöhään Hildur kääntyi sen aikaisen naapurintätinsä puoleen. Loogisempaa olisi ollut, että hän olisi haastatellut kaikki tällaiset läheiset jo aikoja sitten.
Minulla on kirja edelleen varauksessa kirjastossa, ja ehkä luen sen vielä uudelleen hiukan paremmin syventyen. Hienon dekkarisarjan Rämö on onnistunut kirjoittamaan. Ehkä silti olen hiukan hämmästynyt sen saamasta suuresta julkisuudesta, käännöksistä ja ylityksestä. Kirjat ovat hyviä, mutta on somen mahdilla ja tunnettuudellakin nykyään hirveän iso merkitys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti