Auschwitzin kirjastonhoitaja

 

Espanjalaisen toimittajan Antonio Iturben tositapahtumiin perustuva romaani Auchwitzin perheleirissä toimineesta kirjasttosta ja sen kirjastonhoitaja-Ditasta. Iturbe oli ensin sattumalta törmännyt mainintaan kirjastosta. SItten hänelle selvisi, että sen kirjastonhoitaja oli edelleen elossa ja asui Israelissa. Kirja perustuu osin haastatteluihin, osin muuhun tutkimukseen, ja sen lopussa kerrotaan hieman enemmän Ditasta (ohessa linkki Wikipediaan, hänellä on myös omat sivunsa) ja muista romaanin hahmojen esikuvista. 

Auschwitz- tai holokaustikuvaus on rankkaa ja kamalaa, ei kai se muuta voi olla. Kauhujen keskellä on silti koko ajan toivoa. Rohkeat ihmiset pyrkivät pitämään jonkinlaista järjestystä, järjestämään pieniä onnen ja "tavallisuuden" pilkahduksia leirin kauhun keskelle. Kuolemaa ei pääse pakoon, mutta melkein mahdottomissakin olosuhteissa voi yrittää elää edes hiukan paremmin.

Dita itse on romaanissa parasta, ja häntä ei ole tarvinnut keksiä. Hän on edelleen (2025) elossa, asuu Israelissa ja käy säännöllisesti Prahassa. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä mieltä hän on Gazan sodasta ja ISraelin nykypolitiikasta, sillä kuvittelisin suunnan olevan ihan muuta kuin mitä hän tai hänen edesmennyt miehensä, myös Auschwitzista selvinnyt Otto sodan jälkeen toivoi. Ditan tarina käynnistyy mielestäni hiukan hitaasti, ja kertoessaan myös muiden joidenkin muiden vankien kohtaloista kirja on hieman hajanainen. Ditan hahmon vuoksi kirja jää mieleen. Se muistuttaa toivosta, kyvystä kestää, antaa anteeksi, mennä eteenpäin elämässään - se on tärkeää.