Kirjaston eteisestä nappasin mukaan vanhan nuortenkirjan:Joillekin senkun sattuu. Se on jatkoa Jotkut senkun häipyy -romaanille, jonka olen "oikeamman ikäisenä" lukenut, ja joka minulta löytyykin kirjahyllystä. Jatko-osaa en mielestäni ollut aikaisemmin lukenut, tai ainakaan en sitä muista - mikä voi johtua myös siitä, että ensimmäinen, vanhempien avioerosta kertova osa oli parempi.
Erotarina jatkuu täsäkin, sillä kirjan kertojapäähenkilö Madde Jonas-pikkuveljineen ja äiteineen muuttaa äidin miesystävän luo. Tällä on myös Yvonne-tyttö, johon pitää tottua. Nuorten 1970-luvun peruskoulumaailmassa ei ole kännyköitä, sen sijaan varataan lankapuhelinta iltaisin, mutta muuten murheet ja käytös kuulostavat aika tutuilta. Eivät ihmiset niin kauheasti muutu, vaikka tekniikka ja mailma muuten muuttuukin. Inkluusiosta ja muusta hankehumpasta huolimatta koulumaailma tuntuu edelleen tutulta. Vapautta 1970-luvun nuorilla taisi olla nykynuoria enemmän. Kukaan ei voinut seurata kännykästä, missä sitä oikein liikuttiin.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti