Amanda on opskellut Kauppakorkeassa ja päätynyt sen jälkeen jonkinlaiseksi konsultiksi tms. Hän on edelleen hyvin rikki pikkuveljensä itsemurhan vuoksi - pikkuveli tappoi itsensä osin yllättäen (ts. perhe luuli tilanteen jo olevan paremman). Hän juo liikaa ja bilettää, eikä selvästikään osaa kunnolla keskittyä mihinkään. Sofia on toisen polven maahanmuuttaja, valmistunut lakimieheksi ja töissä lakitoimistossa, kovassa uraputkessa. Hänellä on kova pätemisen tarve, hän on kateellinen kaikille ja näkee mörköjä sielläkin, missä niitä ei ole. Caroline taas on rikkaasta ruotsalaisesta perheestä. Hänellä on varaa jättää lakiopinnot kesken ja tähdätä "influensseriksi" - hän haluaisi kirjoittaa kirjan, ja kärsii uskottavuuden puuttumisesta: kukaan ei oikein usko hänen kykyihinsä tai edes haluunsa olla jotain vakavasti otettavaa.
Kirja etenee vuorotellen jokaisen ajatusten mukaan päästäen lukijan hyvinkin suoraan sisälle siihen, mitä Amanda, Sofia ja Caroline ajattelevat ja tuntevat. Ajatuksia ei kaunistella, teksti on raakaakin, mutta todellisen tuntuista. Vaikka kaikilla kolmella on periaatteessa asiat hyvin tai ainakin mahdollisuus muuttaa niitä siihen suuntaan, he eivät tunnu osaavan tehdä sitä. Somemaailman julmuus ja yksiulotteisuus on yksi siihen vaikuttava seikka, mutta tuskin irrallisuudesta voi vain sitä syyttää. Kirjasta tulee aika lohduton fiilis, onko maailma tosiaan näin kurja paikka. Kaikki kärjistyy Carolinen juhannusjuhlissa, ja Sofian pikkusisko kuolee aivan turhan kuoleman (tätä ei ehkä pitäisi paljastaa, mutta toisaalta se oli sen verran ahdistavaa, että ehkä siitä voi herkempiä jopa varoittaa).
Suositus ja ei-suositus - mikään hyvän mielen kirja tämä ei ole, vaikkakin ihan kiehtovasti kirjoitettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti