Harjoittelun, sekä mielikuvaharjoittelun että oikean toiminnan korostaminen on sekin ehkä itsestään selvää, mutta sitä ei varmaankaan monikaan tarpeeksi tee. Me olemme esimerkiksi veneessä puhuneet siitä, miten toimitaan, jos jotain sattuisi ts. joku esimerkiksi putoaisi veteen. Sitä ei kuitenkaan ole koskaan harjoteltu, enkä ole lainkaan varma, että homma menisi tositilanteessa kovin koordinoidusti. Monista muistakin ydinsotaa todellisemmista vaihtoehdoista olisi hyvä puhua enemmän, ja sopia erilaisista toimintatavoista. Mitä-jos-ajattelua, eräänlaista roolileikkiä, voisi leikkiä arjessa paljon enemmän. Kirjassa Guerrero sanoo monen kuvittelevan menevänsä erilaisia kriisejä pakoon mökille, vaikka oikeasti useimmiten olisi paljon järkevämpää varustaa koti kriisejä(kin) silmällä pitäen. Käytännön neuvot kotivaraan, veteen ja lääkekaappiin liittyen olivat yksinkertaisia ja asiallisia.
Guerrero avasi lyhyesti myös psykologisia mekanismeja ja fyysisiä reaktoita, joilla ihmiset kriiseihin suhtautuvat. Harjoittelu vaikuttaa näihinkin, koska sitä kautta tietää paremmin, miten asioihin suhtautuu joka taas antaa hallinnan tunnetta. Valmistautumisen ansiosta aivot eivät koe jotakin tilannetta hengenvaaralliseksi, jolloin ihminen pystyy toimimaan, eikä esimerkiksi lamaannu kokonaan.
Neliöhengitys on yksi tapa rauhoittaa itsensä: ensin neljä sekuntia nenän kautta hengitystä sisään, sitten neljä sekuntia hengittämättä, sitten ilma ulos neljässä sekunnissa - toista, kunnen olo on rauhoittunut. Tämän opin ajattelin kirjasta omaksua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti