Dora, Dora

 

Vielä yksi Heidi Köngäs tammikuussa luettuihin kirjoihin. Dora, Dora oli Finlandia-ehdokkaana 2012, mutta itse pidin maanläheisemmistä Sandrasta ja Mirjamista enemmän... Dora, Dora viittaa Mittelbau-Dora keskitysleiriin, jonne 1943-44 tuotiin vankityövoimaa työskentelemään maanalaisiin tunneleihin ahdetussa tehtaassa, jossa tuotettiin / kehitetiin V-1- ja V-2 -raketteja tai pommeja. Kirja kertoo Natsi-Saksan varusyeluministeri Albert Speerin matkasta Lappiin jouluna 1943 - tällaisen matkan Speer todella teki, jonkinlaisen tarkastusmatkan Petsamoon Kolosjoen nikkelikaivokselle.

Dora, Dora rakentuu Köngäkselle ominaisesti useamman henkilön "puheenvuoroin". Ääneen pääsevät Speerin lisäksi hänen sihteerinsä Annemarie, suomalainen tulkki ja seurueeseen kuuluva saksalainen taikuri. Taikurin merkitystä en oikein ymmärrä, en sen paremmin seurueessa yleensä kuin kovin tarpeellisena kertojan äänenäkään, mutta antaahan hänkin yhden kuvan tapahtumiin korostaen koko retken surrealistisuutta. Annemarien osuudet ovat kiinnostavimmat, sillä niissä kuvataan hienoovaraisesti, miten ihminen ohjautuu tekemään jotain näkemättä (tai haluamatta nähdä) kokonaisuutta, ja miten kulissi alkaa kaatua (tai totuus on pakko nähdä). Annemarie on ollut Speerin oikea käsi jo kauan, kokenut tehtävänsä ja Saksan asian tärkeäksi, mutta nyt hänen on pakko myöntää, että on menty liian pitkälle, eikä Saksan tulevisuus olekaan mahtava, niin kuin hän luuli. Aika kauan se häneltä kesti, on pakko sanoa!

Olen ehkä liian yksioikoinen ihminen, että olisin oikein pitänyt tästä kirjasta. Se oli liian outo: tavallaan totta (koska Speer kävi Lapissa, koska toisen maailmansodan kauheudet ovat totta), mutta samalla unenomainen, koska ei voi tietää, mitä Speer ja muut todella miettivät tai miettivätkö mitään.