Raa'asta ympäristöstään huolimatta kyseessä on melko tavanomainen rakkausromaani. Petyin juoneen tai pääparin tarinan käsittelyyn. Verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltojen sisällissotaan kietoutuvaan Scarlettin ja Rhettin rakkaustarinaan tämä jää kovin kalpeaksi yritelmäksi. Isovihan ajasta voisi varmasti kirjoittaa koskettavammin, aidommin. Alasalmen sanavalinnatkaan eivät olleet kaikin osin minusta kovin osuvia, vaikka elinolojen ja auinympäristöjen ympäristön kuvaus vakuuttikin. Tämä on ehkä sellaista toisaalta-toisaalta, kieli oli kuitenkin värikkäämpää ja hausekmpaa luettavaa kuin esimerkiksi R.M. Rosenkrantzin 1800-luvun historialliset romaanit eli pidän kuitenkin tästä tyylistä enemmän. Jotain jäi silti puuttumaan, jotta kirja olisi todella koskettanut tai vaikuttanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti